keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Omin sormin suuhun


Mieheni Matti huomasi, että Max söi paremmin sosetta saadessaan ensin kurkistaa mitä lautasella oli. Silloin oivalsin, että Maxia kiinnostaa mitä hän suuhunsa pistää. Siitä eteenpäin olen aina ensin näyttänyt lautasen ja kertonut mitä siinä on, ennen kuin alamme syömään. Tästä intoutuneena aloin myös tutustumaan sormiruokailuun, joka olisi tietysti helppo keino aloittaa Maxin omat ruokakokeilut.

Tilasin Adlibriksestä kirjan "Omin sormin suuhun", joka käsittelee lapsentahtista sormiruokailua. Tässä ajatuksena on ohittaa soseet ja siirtyä suoraan 6kk iässä ruokailemaan itse kiinteää ruokaa. Ideologia perustuu siihen, että lapsi saa pääasiallisen ravintonsa maidosta niin kauan kunnes hän on itse valmis syömään. Kokemusten mukaan ruokailusta tulee mukavaa ja sujuvaa, kunhan vauvalle antaa ohjat. Itse koen täysin lapsentahtisen sormiruokailun hieman haastavaksi elämäntyyliini nähden, mutta osittaisen sormiruokailun uskon lisäävän vauvan innostusta syömiseen. Minulla oli kuitenkin muutama kysymys mielessäni, joihin sain vastauksen tästä kirjasta ja ajattelin jakaa ne nyt kanssanne.

Apua, eikö vauva tukehdu?

Soseiden koostumus mahdollistaa sen, että ruoan voi imeä lusikasta suoraan suun takaosaan. Vauva oppii suhtautumaan kokkareisiin ja paloihin paremmin sekä nopeammin jos hän saa mahdollisuuden syödä itse 6kk iästä alkaen, sillä hänen on helpompi ja turvallisempi käsitellä ruokaa suun etuosassa. Saadessaan tutkia ruokaa ennen suuhun laittamista, vauva oppii mikä on pureskeltavaa ja mikä ei. Samalla hän oppii arvioimaan millaista on eri kokoisten palojen pureskelu ja suussa kielellä liikuttelu. Se, että vauva oppii käsittelemään ruokia, jossa on eri koostumus, saattaa pienentää tukehtumisriskiä.

Ensin vauva oppii puremaan irti palan ruokaa ikenillään tai hampaillaan. Sen jälkeen hän oppii pitämään ruoan suussaan hetken ajan. Kun hän pystyy hallitsemaan kieltään paremmin, pystyy hän liikuttelemaan ruokaa suussaan - mutta tässä vaiheessa ruoka mitä todennäköisimmin putoaa ulos suusta, kuin tulee nielaistuksi. Nieleminen alkaa vasta sitten, kun vauva oppii liikuttamaan kielellään palan ruokaa suun etuosasta takaosaan ja kielen, poskien sekä leuan lihakset toimivat tarpeeksi hyvin yhteen ja mahdollistavat nielemisen. Tämä toimii kuitenkin vain silloin jos vauva laittaa itse ruokaa suuhunsa.

Usein sekotamme kakomisen ja tukehtumisen. Kakomisrefleksi laukeaa puolivuotiaalla paljon edempänä kielellä kuin aikuisella, joten kakomista tapahtuu paljon helpommin. Kun 6-7 kuukauutinen vauva kakoo syödessään, ruoka on vielä kaukana hengitysteistä. Kakomisrefleksin uskotaankin olevan avainasemassa, kun vauva opettelee syömään. Kakomisrefleksi katoaa kuitenkin vähitellen 7 kuukauden jälkeen pisteen siirtyessä suun takaosaan. Jos vauva aloittaa sormiruokailun vasta tässä vaiheessa, tulee noudattaa erityistä varovaisuutta! Yskiminen ja pärskiminen ovat merkkejä siitä, että vauva hoitaa tilannetta itse. Tukehtumisvaarassa oleva vauva on usein hiljaa, sillä tukoksen ohi ei pääse ilmaa. Jos vauva istuu suorassa ja hän nojaa eteenpäin, pystyy hän tehokkaimmin hyödyntämään yskimisrefleksiään. Vauvan syöttäminen ja juottaminen sekä takakeno (esim. sitteri) lisäävät tukehtumisriskiä, joten siksi olisikin parempi antaa vauvan tutustua palaruokiin ihan itse.

Millaisia paloja tulisi tarjota? Pieniä vai isoja?





Koko ideahan on se, että vauva syö itse. Tärkeää on, että vauvalle tarjotaan paloja, joihin hän pystyy itse tarttumaan. Muuten vauva turhautuu - jos pinsettiote ei toimi, mustikan tai pienen kiivinpalasen poimiminen on täysin mahdotonta. Aloittelevalle vauvalle on parempi tarjota valvottuna isompia ruokatikkuja, jotka tulevat selkeästi ulos vauvan nyrkistä. Tällainen pala on noin 5cm mittainen, josta puolet on kahvaa ja puolet syötävää. Vauva aluksi pehmentää ikenillään kädessään olevaa palaa, hän saattaa puraista palasen, pudottaa loput kädestään ja siirtyä seuraavaan ruokaan. Ensimmäinen vaihe kestää yleensä muutaman kuukauden, jolloin syöminen on kokeilevaa ja tietysti sotkuista. Ensimmäisessä vaiheessa pitää antaa vauvan keskittyä leikkimiseen ja tutkimiseen. Taitojen kehittyessä vauva oppii käsittelemään ruokaa paremmin ja kahvaa ei enää tarvita. Pinsettiotteen kehityttyä vauva on jo taitava sormiruokailija!

Vauvalle tulisi aluksi tarjota pieni valikoima ruokaa kerrallaan, mutta uusia ruokia voi esitellä niin paljon kuin vain mielikuvitus antaa periksi. Vauvan ruokakokemusta ei ole syytä rajoittaa muuten kuin sellaisten ruoka-aineiden osalta, joita vauva ei saa vielä syödä. Kyse ei ole nälän taltuttamisesta, vaan uusiin ruokiin tutustumisesta, joten ajatusmaailmana tulisikin olla "tarjoaminen" ei syöminen. Vauva päättää itse mitä suuhunsa vie.

Milloin kannattaa sormiruokailla?


Jos vauva on syönyt soseita, tulisi hänen sormiruokailla aina kylläisenä. Muuten hän voi turhautua siihen, ettei saa taltutettua nälkäänsä sormiruokailun keinoin. Vauva voi nälkäisenä yrittää tunkea liian suurta määrää paloja suuhun kerrallaan. Eli masu täyteen maitoa ja soseita, vasta sitten sormiruokailuhetki voi alkaa.

Vauva oppii matkimalla ja hauskinta hänestä on syödä perheen kanssa samaan aikaan. Ja mieluiten myös samaa ruokaa kuin muiden lautasella on - jos perheen aterialle on keitetty lisukkeeksi porkkanaa tai parsakaalia, se olkoon vauvan sormiruoka. Aamiaisella voi vauvalle tarjota keitettyä kananmunaa ja niin edelleen. Vauva usein haluaakin syödä vanhempiensa lautaselta, tätä pidetään vaistona kokeilla, onko ruoka turvallista. Varaa tilanteelle aikaa - mekin Maxin kanssa olemme parhaillamme sormiruokailleet lähes tunnin ajan. Vauvalle kannattaa kertoa aina mitä hänelle tarjotaan, sillä sitä kautta hän myös oppii tulevaisuudessa mitä pyytää :) Vauvaa ei kannata painostaa syömään, jos joku ei sillä kertaa maistu, voi olla, että se on vain päivästä kiinni. Pääasia on, että tilanne pysyy hauskana ja rentona, niin ettei äiti raivostu edes aiheutuneesta sotkusta.

Ruokaa ei myöskään koskaan saisi käyttää palkitsemisen keinona, rangaistuksena tai lahjuksena, eikä missään nimessä lohdutuksena. Tästä ajatusmaailmasta syntyy loputon kierre..

Mitä vauvalle kannattaa tarjota?

Eniten vauva siis nauttii siitä, että saa samaa ruokaa kuin muu perhe. Vihanneslisukkeet ja jälkiruokahedelmät ovatkin ideaalisinta sormiruokaa. Varmista aluksi, että ruoka ei ole liian pehmeää tartuttavaksi tai liian kovaa syötäväksi. Hyvä vinkki on, että jos saat itse hienonnettua ruoan kielelläsi, on se sopivaa myös vauvalle.

Sain Facebookin kautta mainioita vinkkejä tarjottavista, koostan niistä vielä erillisen postauksen!

Muutama sana gearingistä.


Sotkuistahan se on, mutta siitä ei kannata tällaisen siivousperfektionistinkaan hermostua. Melkein kannattaisi antaa vauvan syödä vaippasiltaan ja vuorata koko lähiympäristö jätesäkillä... Mutta hermoja se vaatii! Itse olen kokenut käteväksi kaksi asiaa: 1. Helposti puhtaana pidettävän tarjoilualustan, jossa on reunukset esim. Stokken Table Top sekä 2. Ruokalapun, joka on paitamallinen esim. Ikean Kladd Prickar. Kirja antaa vinkin myös vahakankaasta, jonka voisi asettaa syöttötuolin alle aina sormiruokailun aikaan. Näin pudonneet palaset voisi hyvällä omallatunnolla kerätä takaisin tarjoilualustalle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti